Nukkekoti harrastus mahdollistaa paljon sellaisia asioita, jotka eivät olisi mahdollisia 1:1 elämässä. Eräs sellainen asia on kissa.
Minulla on ollut vuosia sitten kaksikin kissaa, toinen musta karvainen ja kelta silmäinen Santeri, rakasti kirjahyllyssä ,hiiren hiljaa, istuskelua koriste-esineiden keskellä...ehkäpä hän kuvitteli olevansa yksi koriste-esineistä :D
Hänen suurinta hupiaan oli myös kuljetella silloisen poika kaverini, nykyisen aviomieheni, sängynpuolikkaalle kaktuksia ;D ;D
Läksyjen teko sujui aina tyyliin, joko kissa sylissä tai kissa kirjojen päällä leveillen.
Sängyn alustakaan ei päässyt pölyttymään, siitä Santeri piti huolen... hän piti kynsillään patjasta kiinni ja juoksi sängynalla, vain turkki hipoen lattiaa :D Aamuinen herätys tapahtui seuraavaan tapaan, Santeri ensin tuijotti minua aikansa, sen jälkeen alkoi kevyt tassulla kasvoihin taputtelu, joka koveni sitä mukaa, mitä sikeämpi uninen olin, viimeinen keino oli sitten varpaasta puraisu, siihen nyt viimeistään heräsin :)
Myöhemmin perheellämme oli oranssi kissa nimeltä Tikru, joka tällä hetkellä viettää (allergiani vuoksi) leppoista kissan elämää maalaistalossa, toisen kissan kaverina.
Tikrun suurinta hupia oli kiipeily, niin verhoissa, hirsiseinissä, kuin omassa kiipeily telineessään. Yksikään ötökkä ei jäänyt rauhaan, vaan kesän tullessa hän toimi mahtavana kärpäspyydystäjänä....niin ja syöjänä :D, tehden meidän mielestämme hassuja hyppyjä ja poukkoiluja pitkin seiniä.
Tikru rakasti paistatella päivää auringon lattialle tekemissä läiskissä, mitä siitä, että paistattelu paikka olikin tietenkin keskellä kulkuväylää. Auringon puuttuessa hänelle kelpasi myös taskulampun valo :D siinäpä kissa joka tykkäsi olla valokeilassa :D
Villa Vanillassa, ei hiiristä ole enää pelkoa, sillä tämä katti pitää siitä huolen...no aika laiskan pulskealta kyllä näyttää :D
Kommentit