Ajattelinpa tehdä ihan oman postauksen, kun tuli niin paljon kyselyjä tuosta "tärkkäyksestä". Jospa näistä selityksistä, jotain selkoa saa. Kun on tällaista kehittelyä/kokeilua minullakin :) En tiedä onko olemassa mitään tähän tarkoitukseen tarkoitettua ainetta, mutta minä olen kokeillut erilaisia liimoja, sekä hiuslakkaa. Riippuu hiukan materiaalistakin, mihin laskoksia aikoo tehdä mikä materiaali siinä olisi paras. Puuvilla kankaalle, käy molemmat. Paksulle puuvillalle parempi ehkä liima.
Tähän keittiön aputasoon käytin laskoksien tekoon Doloreksen Decorator glue liimaa ja lisänä lakkaa. Ylä- ja alareunan päärmeet liimasin. Liiman avulla vedin tuon kankaan rautalangan ympärille ja ryttyyn, sivelin kankaaseen liimaa ja painoin laskoksille. Lopuksi suihkutin hiuslakkaa päälle ja kuivasin hiusten kuivaajalla. Hiustenkuivaajalla siksi, että kuivuessaan työllä ja vaivalla tehdyt laskokset voivatkin suoristua (huomattu on). Hiustenkuivaaja kuivaa nopeasti ja laskokset jäävät paikoilleen. Laskoksien teossa, olen useimmiten ensin käsin tehnyt laskokset ja pidellyt niistä vain sormin kiinni lakkaa suihkutellessani ja niitä hiustenkuivaajalla kuivatessani. Tämän jälkeen laskoksia voi vielä muotoilla, tehdä vaikka pienemmäksi jos haluaa.
Villa Vanillan keittiön alakapan, sen pitsi verhon laskostin pyykkipoikien avulla ja suihkutin lakkaa ja kuivasin hiustenkuivaajalla päälle. Myös pyyheliina peiton laskokset tein vain hiuslakan avulla.
Huomioithan että lakka HAISEE pahalle, varsinkin kun sitä tässä tapauksessakin täytyy suihkuttaa niin, että kangas hiukan kastuu. Suosittelen ulkotiloja tai hengityssuojaimia, varsinkin jos olet vielä allerginenkin! Monenlaisia hiuslakkoja kokeilleena, olen todennut, ettei mikään niistä haise hyvälle kun sitä tolkuttomasti suihkia :P Tekokuituja en ole vielä päässyt kokeilemaan tai satiinia yms. mutta tuskinpa se hirvittävästi tahrasi..no kannattaa ensin kokeilla ennenkuin alkaa tosissaan lakalla suihkia. Juhlamekkojen laskokset yms. ovat sitten seuraavana kokeilu listalla :)
Lämmin sipulimaito tepsii flunssaan ja jottei Villa Vanillan väki alkaisi potea sairauksia, täytyi heillekin väkertää sipuleita. Nämä ovat kylläkin valkosipuleita. Eivät massasta tai savesta tehtyjä, vaan oikeasta valkosipulin kuoresta ja styrox-rakeista. :D Sipulinkuoria olen käyttänyt ennenkin, silloin ihan ensimmäiseen arvontapalkintoon tekemääni Amaryllikseen, kukan sipuli oli savea ja oikeaa sipulinkuorta :) Sipulit tarvitsevat paikan, jossa niitä on kätevä kuivata ja säilyttää. Meninpä sitten, taas sieltä mistä aita on matalin. Itseltä kun tuota virkkaustaitoa ei löydy, niin ompelin puuvilla pitsin pätkän tötteröksi. Ylä- ja alapäähän kiristysnarut...no aika möhkäle tuli ;D Pitäisi tehdä hiukan kapeampi malli.
Sipuleita pussissaan.
Tässä sitten taas yksi osoitus höperyydestäni, eli tehdään ensin työllä ja vaivalla esiliina, pitseineen nappeineen kaikkineen. Rytätään se sen jälkeen poimuille :D No tämä esiliina tulee ihan seinälle, naulakkoon killumaan, ei päälle puettavaksi. Ryttäyksen tarkoitus on kuvat siis naulakossa roikkuvaa esiliinaa :D
Perheessä jyllää edelleen tauti, oireina päänsärkyä, puristavaa tunnetta rinnassa ja kova kuume. Itseen se ei ole vielä iskenyt, vielähän tuo ennättää. :P Mineily, kaiken tohotuksen keskellä, on kyllä rentouttavaa! Nyt syntyi sitten tällainen pyyheliinanaulakko ja pyyheliinapeite siihen. Tällainen pyyheliinateline on myöskin omassa kodissamme 1:1 koossa, jätin pois vain etureunan pyörylä kaiverrukset. Ennenaikaan pyyheliinapaikat (Kaenuulaisittain käspaekat...hih!) olivat yleisiä, kunnes niitä alettiin pitää epäpuhtaina. Kauniin pyyheliinapeiton taakse, kun voitiin kätkeä ne likaiset käsi- ja astiapyyhkeet. Tällainen teline on ilman pyyheliinapeitettä. Materiaaleina kovaa balsaa, coctailtikku, kaksi pientä puuhelmeä, maalia ja kullan sävyisiä nuppineuloja. Olipas hauska kokeilu tämäkin. Ensin piirsin vapaalla kädellä kaavat paperille ja niiden mukaan leikkelin balsasta palaset. Hiukan irvottaa..vaan mitä se haittaa, ensi kerralla sitten paremmin. Nämäkin olen sillä mattoveitsellä tehnyt ;D joskus pitäisi kyllä panostaa parempiin välineisiin. Mutta kun tahtoo sen hienon ja kalliin version..niin saa säästellä, niin ja aina tulee jotain (muka) tärkeämpää ostettavaa. ;D Pyyheliinatkin tietenkin tarvitaan, mitä sitten, etteivät ne peitteen takaa lopulta näy ollenkaan :D Olivat vain niin hauskat näperrettävät nämäkin.
Kävelylenkillä voi tehdä hämmästyttäviä löytöjä..hämmästyttäviähän nämä ovat lähinnä siksi, että kanssa kävelijät hämmästelevät -"Höh miksi sinä tuonkin taskuusi noukit, mitä ihmettä sinä sillä teet?!" :D
Kerran taas kävelyllä olessani simiini sattui, kertakaikkisen loistava aarre, (kuten aina Peppi Pitkätossullekin kävi) lasten muovinen, klipsi-korvakorun osa. Niin eikös olekin selvästi kellotaulu! Söhrin hiukan maalia pintaan, lehdestä leikkasin kellotaulun, jonka päälle liimasin vielä pienen muovinpalasen "lasiksi". Punnukset ovat kaulakorun pätkä ja pari helmeä. Nyt Villa Vanillassakin voidaan ihan rauhassa elellä sitä mennyttä aikaa :) Tällainen tuli myöskin näperrettyä, eli parhaimmat päivänsä nähnyt takkaväline sarja keittiöön. Harja osa on vanha siveltimen pää..sopivasti musta maali oli siihen pinttynyt. Telineen alaosa on nappi, muina materiaaleina tuikkukynttilän suojusta, korunosia, rautalankaa ja helmiä. Idean poimin kirjasta Doll's house fireplaces and stoves. Nukkekoti harrastuksen kannalta, yksi parhaista ostoksistani, taitaa olla kirpputorilta kerran ostamani pussillinen, erilaisia koruja, ketjuja ja sen sellaista pientä krääsää. Tavarat ovat löytäneet myös paikkansa..no ne paikathan voivat tietenkin vielä muuttua... monta kertaa ;) Patalaput ja taulu killuvat hyllyn nauloissa. Pannumyssy töröttää liedellä kahvimyllyn edessä...niin vielä puuttuu se kahvipannu :) keittokirja on uudella apupöydällä ja matto löysi paikkansa, tiskialtaan edestä. Takkavälineet ovat tietenkin takan vieressä. Oh tulipas keltainen kuva kun kamerasta alkoi loppui akku. Mutta kello siis löysi paikkansa lieden viereltä. Mausteet töröttävät vielä lattialla, kun niiden paikka on vielä hakusessa.
Into puuhata ja näprätä on valtava ja seuraavakin kohde on jo selvillä...siis ainakin tällä hetkellä Hih!
Paneelia on jo hiukan seinissä, mutta muutoin aivan alkutekijöissään.
Blogissa voi sitten taas olla hiljaista, kun perheessä pyörii kuumetauti. Itseenhän se iskee tietenkin aina sitten, kun muut ovat terveitä ja heiluvat innoissaan ;D
Vihdoista viimein minäkin pääsin kokeilemaan Marian suloisista suloisimpiakin, pannumyssyn kaavoja ja tällainen siitä sitten tuli. Vaihtelu virkistää sanoi emäntä, kun kissalla pöytää pyyhki :P no joka tapauksessa, tälläkertaa ei ruusu- kuvioita, pitsiä tai vaaleanpunaista. Vaan beigeä ja pellavan sävyjä. Kuva on kuitenkin kiiltokuva :D Ja kun tavarat oli pöydälle leviteltyinä, niin piti tehdä vielä pieni taulukin. Ja ainahan kyökissä patalappuja tarvitaan :) Tällaista pientä tälläkertaa.
Villa Vanillan keittiöön tarvittiin uutta apupöytä tasoa. Väliaikainen systeemi oli liian matala ja epäkäytännöllinen, tilaa tavaroille ei ollut tarpeeksi. Aikani netin kanssa tuskasteltuani ja todettuani, että sopivaa ei löydy, piti sitten alkaa tekemään kaappia itse. Koska Vanillan väki ei ainakaan lähiaikoina ole saamassa perheenlisäystä ja muutoinkin hoitopöytä tuntui turhalta kapistukselta, joutui kaappi hurjaan muodonmuutokseen ;) Hoitopöytä osoittautui sopivaksi syvyydeltään ja korkeudeltaan, mutta muutoin aivan liian kapea. Poistin hoidopöydästä pehmusteen ja tason. Vanhasta tasosta otin mallia noihin sivuihin ja takakoristeeseen. Kansilevy, alahylly ja sivuseinä ovat balsaa. Reunat ohutta vaneria. Kaapin olen hionut ja maalannut sekä kermanvalkoisella että valkoisella. Kulutettuihin kohtiin sotkin, yllätys yllätys kaakaota..niin.. taas ;D
Verhon taakse tulee sijoittumaan likaämpäri, johon ruoantähteen yms. laitetaan. (Vielä kun oppisi tekemään hienoja kalanruotoja) Mummu sanoi kyseistä kapinetta laskiämpäriksi, mutta sellainen siis tulee tuohon hyllylle. Verhotanko on paksua rautalankaa, jonka ympärille olen liimannut tuon kankaan. Kankaan laskokset tein myös liiman avulla. Ruusukoristeet ovat niitä vanhoja tuttuja kiiltokuvia, joiden päälle sipaisin ohuelti maalia.
Villa Vanillan keittiöönkin olisi vielä paljon tehtävää, mutta ajatukset alkavat jo hiukan olla tuolla pyykkituvan nikkaroinnin kimpussa..Niin, minullahan ei ole vielä minkäänlaista ajatusta, kuinka sinne kaikki tavarat sijoittuvat, tai millaiset materiaalit tulevat seiniin ja lattiaan, mutta liinavaate-kaappi siellä ainakin on ja tällainen siitä sitten tuli. Euro minis peilikaapista poistin peilin, jonka korvasin kankaalla. Kaapin maalasin , vaihdoin nupit, poistin tangon, tein hyllyjä joihin tuli somistukseksi pitsiä reunoihin, vaihdoin nupit (korun osa ja helmi) ja kaapin sisälle olen jo jonkin verran näpertänyt liinavaatteita yms. Yllättävän aikaa vievää hommaa näiden liinavaatteiden sun muiden näpertäminen on, mutta tosi hauskaa :) Pikku hiljaa näpertelen lisää liinavaatteita ym. tarpeellista, kaapin hyllyille.
Ennen vanhaan vaatteet ja kankaat olivat kalliita. Ja materiaalit hyödynnettiin vielä pitkälti sen jälkeen, kun ne eivät vaatteiksi kelvanneet. Erilaisia materiaaleja hyödynnettiin mattojenkin teossa. Minä muistan vieläkin lapsuuden kodissa olleen muovimaton, jonka materiaaleina oli käytetty muovipusseja ja muita muovisäkkejä. Mummolankin lattialla oli vanhoista, paksuista ja ruskeista sukkahousuista virkattumatto :D
Se mikä ennen oli taloudellista ja järkevää, on nykyään ekologista ja trendikästä. Ja Villa Vanillassahan ollaan tietenkin noita kaikkia! :D :D Eli tänään syntyi tällainen pieni palmikoitu matto, Villa Vanillan keittiöön. Vaaleanpunaiset kankaat ovat vanhoja pinnasängyn lakanoita ja punainen kangas vanhoista verhoista, joten minäkin olen nyt varmaan taloudellinen, järkevä, ekologinen ja ennenkaikkea trendikäs..Öh--anteeksi valtaisa naurun tyrskähdykseni! :D
Tämän helpon maton ohjeen löydät tuolta sivupalkista. Toivottavasti siitä saa selkoa, kun vuodatus ei antanut sitten millään siirtää kaikkia kuvia tekstiin :(
