Blogini täyttää yksi vuotta! Hurjan nopsasti tämä aika onkin mennyt. Nukkekoteilu ja minimaailma on vienyt totaalisesti mennessään. Kymppi uutisten loppukevennyksessä Tomi Einonen se kaiketi oli, joka roombokseista kertoili ja mineilyyn kiinnostuneista ihmisistä ja se oli kuulkaas rakkautta ensi silmäyksellä..niin siis niihin roombokseihin siis ;D

Eihän minun tarkoitukseni alunperin ollut nukkekotia alkaa rakentelemaan vain se yksi boksi, joita syntyikin sitten heti ensi kättelyssä kolme kappaletta (no kaksi on vielä jotenkin kesken..heh) ja nälkä kasvoi tietenkin syödessä ja neitini innostui, että hän tahtoo uuden nukkekodin kans. Niin ja ajattelinpa sen olevan hyvää harjoitusta. Nalletalokaan ei ole täysin valmis..heh.  Kaikenlaista on mahtunut matkan varrelle, sillä seurauksella että kotonamme häärää pieni ja pippurinen Känkkäränkkäkin, joka pitää majapaikkaansa erään toteutuneen unelman päällä, eli ikioman  nukkekotini Villa vanillan katolla.

Yksi valmiskin  roomboksi on ;D eli vessa boksi, jonka lattialla terveys-side pakettikin ;D joo höperön hommaa

Blogin pitämisestä minulla ei ollut aluksi hajuakaan ja vieläkin olisi opittavaa. Mutta Ihan itsen kautta aika pian minulla, toisten blogeissa käydessäni, heräsi ajatus...josko minäkin? Näköjään sitä tietokoneistakin jotain oppii, kun aikansa säheltää.  Mutta parastahan tässä olette te kaikki mahtavat ihmiset, juuri te jotka tulette blogiini vieraisille ja te jotka kommenteillanne kannustatte ja annatte ideoita. Ja aika hurahtaakin aina nopsasti blogeissanne ihaillessanne aikaan saannoksianne.

Suurta iloa tuottaa kaiken uuden oppiminen ja ideat, joita muilta saan ja omia ohjeitakin syntyy silloin tällöin..nytkin on yksi ajatus kytemässä näin synttäreiden kunniaksi..siitä sitten myöhemmin.

Alunperin minulla oli tarkoitus lapsistanikin kaikenlaisia juttuja kertoilla, ne tyssäsi oikeastaan, kun en osannut noita kategorioita ensi alkuun laitella (kämmäri mikä kämmäri) ja toisekseen tuntui, että ne lasten jutut on niin koko ajan mielessä, ettei niitä tarvitse vielä täällä blogissa kertoilla, mutta teenpä tässä nyt pienen poikkeuksen ja kerron yhden sutkauksen, joita  kaksi vuotiaan suusta aina pulpahtaa :D(selvyyden vuoksi en kirjoita lapsen kielellä)

Perjantaina siivosin olohuoneessa ja imuroin innoissani lattioita. Pikku herra totesi pohtivalla äänellä "Kyllä äitillä onkin iso peppu, kyllä sitä täytyisi hiukan kaventaa" Minä siihen "Miksi niin pitäisi tehdä?" pikku herra siihen "kun se on niin iso, ettei näy telkkaria ollenkaan" (siinä kun telkkarin edessä juuri imuron ja telkkarista tuli piirretty Mister Bean) Kaipa tässä kohden pitäisi olla kerrankin onnellinen siitä, ettemme omista hirmu suurta laajakuva televisiota :D :D 

Niin ja katsokaapas kuka se onkaan palannut blogiini, no iki ihana Sarah Kay! Olikin jo ikävä. Tästä pohjasta kuuluu valtavat kiitokset omalle kullalleni ja nyt minäkin hiukan ymmärrän kuinka pohja kuvia voi vaihdella. Kuva on tuolta luvallisista ilmais kuvista, mutta se kämmi joka viimeksi kuvani kadotti oli se, että kuva oli linkitetty ei kopioitu omalle koneelle, kuten ohjeissa luki. No oppia ikä kaikki!